Neljä kuvaa saapaspäivystyksistä. Parissa ollaan kadulla, yhdessä festareilla. Kuvissa vapaaehtoisia ja Saapas-auto.

Tule vapaaehtoiseksi Saappaaseen!

Snellun Saapas tarjoaa│koulutusta│merkityksellistä│vapaa-ajan tekemistä │virkistystä│työnohjausta│uusia tuttavuuksia│muuta mukavaa│ Sinä-olet täysi-ikäinen, luotettava ja turvallinen aikuinen-haluat tehdä jotain hyvää nuorten parissa-koulutuksen käytyäsi annat aikaasi elämäntilanteesi ja innokkuutesi mukaan Koulutuspäivätla 6.3. 12-18su 7.3. 12-18to 11.3. 17.30-20.30la 20.3. 12-18to 25.3. 17.30-20.30to 8.4. 17.30-20.30(la 24.4. 12-17 NettiSaapas)Koulutus toteutetaan mahdollisesti osittain etänä. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: maria.anttila(at)evl.fi, 050 5766 804 (poissa 23.-28.2.) Ilmoittautuneet haastatellaan ennen koulutuksen alkua. Mikä Saapas? Palveluoperaatio Saapas vastaa nuorten välittömään sosiaaliseen, psyykkiseen tai fyysiseen avun tarpeeseen. Toimijoina ovat täysi-ikäiset, koulutetut vapaaehtoiset. Saapas menee sinne, missä nuoret jo ovat. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria heidän omilla ehdoillaan kaduilla, festareilla ja sosiaalisessa mediassa. Saapaslaiset ovat turvallisia ja…

Read More

Uusi vuosi, uusi minä

Uusi vuosi ja uusi parempi minä on lause, jonka olen kuullut todella monen suusta ennen vuoden vaihdetta ja sen jälkeen. Miksi? Miksi joka vuosi pitäisi olla parempi, vahvempi, upeampi ja jotenkin uusi versio itsestään? Mitä vikaa vanhassa on? Miksi se vanha minä pitäisi jotenkin jättää taakseen? Miksi meillä on niin vahva kokemus siitä, että koko ajan pitää pyrkiä parempaan ja parempaan. Mikä on riittävästi? Milloin olen valmis, milloin kelpaan, milloin voin todeta, että uusi vuosi ja vanha minä. Se minä, joka on täydellinen minä, just nyt just tällaisena. Paljon vaikuttaa yhteiskunnan luoma illuusio siitä upeasta, vahvasta, koko ajan itseään kehittävästä…

Read More

Hensku vilkuttaa puhelinkopissa

Sekasotkua ja uutta avaruutta

Snellu muutti! Jep, se on muuttanut jo kolme vuotta – oliko jotain uutta? Kylläpä tekee hyvää koluta laatikoiden, kaappien ja lokeroiden syvimpiä sopukoita ja läväyttää musta jätesäkki auki. Hyvin palvelleita, kivoja ja kipeitäkin muistoja. Ja kun raaputtaa kuorta, pinnan alta saattaa löytyä aarteita, uusimassa olleita, odottamassa jälleennäkemisen iloa. Ei, kaikkea ei kannata heittää pois. Pyyhitään pölyt ja mietitään vielä hetki. Vuosi on hyvä aika, sitten joutaa jo kiertoon Raivaamisen jälkeen on puhdistunut olo. Sielukin uusiutuu. Jotain uutta ja arvaamatonta. Ihkauudet villaverhommekin päättivät yllättäen tusauttaa terrakotan värisen partikkelisumun kaikkeen mihin vain voi tarttua. Siitä huolimatta kysymys on: kuinka voin palvella? Ei…

Read More

kuvassa työhuone, jossa tavarat ovar muuttolaatikoissa

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Uusi vuosi ja uuden kujeet, sanoo vanha sanonta. Snellun kohdalla se pitää tänä vuonna paikkansa varsin hyvin. Muutto on jälleen edessä ja aikamoisia kujeita onkin tullut vastaan. Vaikka vajaat kaksi vuotta väliaikaisissa tiloissa onkin romun kerryttämisen aikavälinä melko lyhyt, niin kyllä siinäkin ajassa on ehtinyt kätkeytyä kaappeihin ja laatikoihin mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja papereita. Oman huoneeni tavaroiden läpikäymiseen on kuulunut myös sellaisten tavaroiden setvimistä, jotka eivät ole minun. Sain nimittäin edeltäjältäni perinnöksi laatikostollisen tavaraa, jota en edellisen muuton yhteydessä ehtinyt kovin valikoivalla silmällä tarkastella. Nyt niitä tonkiessani pyöri mielessäni montakin kysymystä. Miksi kukaan haluaa varastoida satoja, ellei tuhansia nuppineuloja? Miksi…

Read More

kuvassa joulukoriste poro

Kohti joulua

Tästä vuodesta puhuttaessa kuulee usein kerrottavan, kuinka se on ollut vaikea, kamala, hirveä tai työelämässä haastava, uudenlaiseen pakottava ja vaativa. Ja sitä se varmasti onkin ollut, sitä ei käy kiistäminen. Tätä vuotta taaksepäin katsoessa ja yhteenvetoa tehdessä eräs työntekijämme kuitenkin juuri viime viikolla totesi ehkä vähän itsekin yllättyneensä, miten paljon kaikkea kivaa ja hyvää tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut. Tänäkin omituisena vuotena on tavattu ihmisiä, on tehty töitä myös livenä, pidetty hauskaa, naurettu ja oltu tärkeiden asioiden äärellä. Paljon siitä on toki tehty ruutujen ja puhelinten välityksellä, mutta paljon ehditiin myös ihan perinteisin tavoin. Taakse päin katsoessa kevään ja kesän…

Read More

Mitä ajattelin tänään

Kaunokirjallisuus antaa mahdollisuuden peilata itseä, omia arvojaan, ihmissuhteitaan ja ymmärtää maailmaa. Poimin muutaman sitaatin Rachel Cuskin Ääriviivat -romaanista, jotka sitä lukiessa puhuttelivat minua. ”Ilmeisesti menestys vie ihmisen pois tuttuuden piiristä, kun taas epäonnistuminen tuomitsee siihen.” ”Useimmat meistä eivät tiedä, miten hyviä tai huonoja pohjimmiltamme olemme, ja ettei kovin moni koskaan joudu koettelemukseen, joka sen paljastaisi.” ”Sanoin, etten uskonut noin täydellisiin muutoksiin ihmisissä, kykyyn kehittää uusi tunnistamaton arvomaailma, että pikemminkin tuo uusi puoli uinui piilossa ihmisen sisällä ja odotti, että olosuhteet havahduttaisivat sen.” Korona on todella ollut koettelemus, joka on koetellut kärsivällisyyttämme, sietokykyämme ja mielenrauhaamme. Korona on ollut olosuhde, joka on…

Read More

kuvassa käsistä muodotettu sydän ja auringonlasku

Jokaisella on oma risti kannettavana

Kukaan ei voi välttyä vastoinkäymisiltä elämässään. Joskus näemme toisen ihmisen surun ja paineen, mutta jokaisen kuoren alla on jotain syvempää mitä emme aina pysty näkemään. Kun kysymme kuulumisia, harvemmin jäämme miettimään sen syvemmin. Sehän on erittäin inhimillistä tässä kiireisessä ja hektisessä maailmassa, jossa elämme. Mutta mitä jos näkisimme kaikkien ristit? Suhtautuisimmeko eri lailla lähimmäiseen, tuttavaan tai tuntemattomaan? Olisimmeko ymmärtäväisempiä ja hellempiä? Jättäisimme tiuskimiset tiuskimatta?   Tarvitseeko oma risti kantaa itse? Ei.  On olemassa paljon ammattilaisia, jotka voivat auttaa silloin, kun oman risti tulee liian painavaksi. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin oman onnensa nojalla.   Otammehan huomioon jokaisen, emmekä jätä ketään yksin. Ollaan ystävällisiä jokaiselle, sillä emme voi koskaan todella tietää, että mitä toiselle kuuluu.   Toivon kaikille kevyttä loppusyksyä ja jaksamista arkeen!  Terveisin Helmi, Snellun Sosionomiharjoittelija  

Read More

Skip to content