kuvassa työhuone, jossa tavarat ovar muuttolaatikoissa

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Uusi vuosi ja uuden kujeet, sanoo vanha sanonta. Snellun kohdalla se pitää tänä vuonna paikkansa varsin hyvin. Muutto on jälleen edessä ja aikamoisia kujeita onkin tullut vastaan. Vaikka vajaat kaksi vuotta väliaikaisissa tiloissa onkin romun kerryttämisen aikavälinä melko lyhyt, niin kyllä siinäkin ajassa on ehtinyt kätkeytyä kaappeihin ja laatikoihin mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja papereita. Oman huoneeni tavaroiden läpikäymiseen on kuulunut myös sellaisten tavaroiden setvimistä, jotka eivät ole minun. Sain nimittäin edeltäjältäni perinnöksi laatikostollisen tavaraa, jota en edellisen muuton yhteydessä ehtinyt kovin valikoivalla silmällä tarkastella. Nyt niitä tonkiessani pyöri mielessäni montakin kysymystä. Miksi kukaan haluaa varastoida satoja, ellei tuhansia nuppineuloja? Miksi…

Read More

kuvassa joulukoriste poro

Kohti joulua

Tästä vuodesta puhuttaessa kuulee usein kerrottavan, kuinka se on ollut vaikea, kamala, hirveä tai työelämässä haastava, uudenlaiseen pakottava ja vaativa. Ja sitä se varmasti onkin ollut, sitä ei käy kiistäminen. Tätä vuotta taaksepäin katsoessa ja yhteenvetoa tehdessä eräs työntekijämme kuitenkin juuri viime viikolla totesi ehkä vähän itsekin yllättyneensä, miten paljon kaikkea kivaa ja hyvää tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut. Tänäkin omituisena vuotena on tavattu ihmisiä, on tehty töitä myös livenä, pidetty hauskaa, naurettu ja oltu tärkeiden asioiden äärellä. Paljon siitä on toki tehty ruutujen ja puhelinten välityksellä, mutta paljon ehditiin myös ihan perinteisin tavoin. Taakse päin katsoessa kevään ja kesän…

Read More

Mitä ajattelin tänään

Kaunokirjallisuus antaa mahdollisuuden peilata itseä, omia arvojaan, ihmissuhteitaan ja ymmärtää maailmaa. Poimin muutaman sitaatin Rachel Cuskin Ääriviivat -romaanista, jotka sitä lukiessa puhuttelivat minua. ”Ilmeisesti menestys vie ihmisen pois tuttuuden piiristä, kun taas epäonnistuminen tuomitsee siihen.” ”Useimmat meistä eivät tiedä, miten hyviä tai huonoja pohjimmiltamme olemme, ja ettei kovin moni koskaan joudu koettelemukseen, joka sen paljastaisi.” ”Sanoin, etten uskonut noin täydellisiin muutoksiin ihmisissä, kykyyn kehittää uusi tunnistamaton arvomaailma, että pikemminkin tuo uusi puoli uinui piilossa ihmisen sisällä ja odotti, että olosuhteet havahduttaisivat sen.” Korona on todella ollut koettelemus, joka on koetellut kärsivällisyyttämme, sietokykyämme ja mielenrauhaamme. Korona on ollut olosuhde, joka on…

Read More

kuvassa käsistä muodotettu sydän ja auringonlasku

Jokaisella on oma risti kannettavana

Kukaan ei voi välttyä vastoinkäymisiltä elämässään. Joskus näemme toisen ihmisen surun ja paineen, mutta jokaisen kuoren alla on jotain syvempää mitä emme aina pysty näkemään. Kun kysymme kuulumisia, harvemmin jäämme miettimään sen syvemmin. Sehän on erittäin inhimillistä tässä kiireisessä ja hektisessä maailmassa, jossa elämme. Mutta mitä jos näkisimme kaikkien ristit? Suhtautuisimmeko eri lailla lähimmäiseen, tuttavaan tai tuntemattomaan? Olisimmeko ymmärtäväisempiä ja hellempiä? Jättäisimme tiuskimiset tiuskimatta?   Tarvitseeko oma risti kantaa itse? Ei.  On olemassa paljon ammattilaisia, jotka voivat auttaa silloin, kun oman risti tulee liian painavaksi. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin oman onnensa nojalla.   Otammehan huomioon jokaisen, emmekä jätä ketään yksin. Ollaan ystävällisiä jokaiselle, sillä emme voi koskaan todella tietää, että mitä toiselle kuuluu.   Toivon kaikille kevyttä loppusyksyä ja jaksamista arkeen!  Terveisin Helmi, Snellun Sosionomiharjoittelija  

Read More

Hengitä ja hemmottele

Hei! Tänä maanantain haluan vain onnitella sinua siitä, että heräsit uuteen aamuun. Hengitä syvään ja anna mieleen nousta jokin, millä voisit itseäsi kiittää, miten voisit antaa itsellesi arvostusta ja hyvää. Voisitko sallia kaiken arjen ja haastavan keskelle itsellesi jonkin pienen hemmottelun? Se ei tarvitse olla rahallisesti iso satsaus. Ehkäpä jokin sellainen tekeminen tai oleminen, josta sinä pidät. Vaikkapa merenrannalla hetkeksi pysähtyminen ja meren aistiminen kaikilla aisteilla, taidegalleriassa piipahtaminen keskellä päivää, lämmin suihku tai vaahtokylpy illalla, teetä kynttilävalossa, hyvä suklaapatukka, lempimusiikin kuuntelu sohvalla maaten tai rauhassa kävellen. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minkä parissa voisit hetken olla vain tässä ja nyt miettimättä…

Read More

OLE SINÄ

Siinä onkin tekemistä meille kaikille: olla juuri se ihminen joka on. Miten olla oma itsensä tai miten kasvaa sellaiseksi? Se ei ole niin kovin helppo toteuttaa. Ja se on myös kovin iso tehtävä yhdelle ihmiselle. Mitä omaksi itsekseen tuleminen vaatii minulta itseltäni, lähellä eläviltä ihmisiltä ja ympäröivältä yhteisöltä tai yhteiskunnalta? Usein omaksi itsekseen tuleminen helpottuu, kun saamme siihen toisten tukea. Tällä viikolla vietetään Helsinki-Pridea. Koronan mullistaman tilanteen vuoksi viikko on tällä kertaa näin syyskuussa ja monet tapahtumista ovat virtuaalisia, joten niihin on mahdollista osallistua ympäri Suomen. Pride on merkittävä viikko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville ihmisille. Viikko vuodessa, jolloin on mahdollista…

Read More

Piilosilla

Tiedäthän sen ajatusvyyhdin, joka kierros kierrokselta saa synkempiä sävyjä: Voi ei, miten minä nyt olin noin hölmö? Mitä hekin nyt ajattelevat? Mitä puhuvat, kun en ole kuulemassa? Ei olisi pitänyt. En enää koskaan. Vajoan maanrakoon piiloon. En kestä. Olen vaan kertakaikkisen huono. Ei minun edes kannata. Nyt kaikki näkevät. Useimmat meistä tietävät. Ja mitä sinä teit – kirjoitusvirheen? Sanoit ”Ole hyvä”, kun olisi pitänyt sanoa ”Kiitos”? Kaadoit vesilasin? Häpeä. Tuo tunne, jota yritämme kaikin tavoin vältellä ja sen kokemista peitellä. Tunne, joka kertoo meille, että olemuksessamme, meissä itsessämme, on jotain väärää, huonoa, kelpaamatonta. (Vertailun vuoksi: Syyllisyyttä tunnemme, kun olemme tehneet…

Read More

Kun joukkuepelaaja lenkille lähti

Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä, mitä havaintoja olen tehnyt itsestäni poikkeusaikana. Tänään oli aika miettiä asiaa hiukan lisää. Olin viisi vuotias, kun aloitin yleisurheilun. Se oli mukavaa, ehkä voisin jopa luonnehtia sitä monen riparilaisen käyttämällä arviointitermillä ”ihan ok”. Pidin liikunnasta, mutta en koska odottanut palavasti niitä iltoja kun urheilukentälle mentiin, enkä varsinkaan kilpailuita. Kymmenvuotiaana sain pitkän kinuamisen jälkeen luvan mennä kokeilemaan ringetteä, lajia, jota kaksi koulukaveriani oli alkanut harrastaa. Vanhempani olivat asian suhteen epäileväisiä, sillä he olivat kuulleet että pahimmillaan jääurheilu voi viedä sekä ajan että rahat. Ja miten oikeassa he olivatkaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja edelleen, 23…

Read More

Skip to content