Joulua kohti

kuvassa koristeltu joulukuusi

Olen aina ollut niin sanotusti jouluihminen. Rakastan tunnelmallista jouluvalaistusta, kynttilöitä ja joululauluja. Olen kuitenkin viime vuosina muuttanut paljon joulunviettotapojani. Lapsuuteni ja nuoruuteni joulut olivat aina samanlaisia. Melkein tunnin tarkkuudella asiat tapahtuivat vuodesta toiseen samoin. Muutettuani opiskelemaan, joulut muuttuivat, mutta silti niissä oli edelleen rutiini, nyt se oli vaan uudenlainen. Työn kautta myös joulun odotukseen alkoi syntyä vahvoja rutiineja. Tärkein niistä oli jokavuotinen käynti Keravan vankilassa, missä pidimme vapaaehtoisten kanssa joululaulutilaisuuden. Siltä reissulta kotiin ajellessa ja vankilan puutarhalta mukaan saatua suurta joulutähteä ihastellessa tuntui aina, että joulu oli alkanut. Tämän perinteen jäätyä pois joitakin vuosia sitten, ymmärsin, miten suurta osaa joulussani se oli merkinnyt ja aloin pohtia sitä, miten rutinoitunut olin tiettyihin joulunviettotapoihin.

Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa mitkään aiemmat joulurutiinini eivät olleet enää mahdollisia. Oli tehtävä joulun tunnelma jostain muusta kun tietyistä paikoista, ihmisistä tai tapahtumista. Viime vuosina olenkin viettänyt jouluja mitä erilaisimmilla tavoilla. On ollut joulua kavereiden kanssa, sukulaisten kanssa, puolison kanssa kahdestaan ja kerran myös yksin keskellä metsää. Varsinkin jouluaaton viettäminen yksin jännitti. Mietin, tuleeko jossain vaiheessa yksinäinen tai surullinen olo. Ei tullut, vaan olo oikein hyvä ja levollinen koko illan. Olenkin alkanut toivoa, että tiukkaan naulattujen perinteiden sijaan minun jouluperinteeni voisi olla se, että jokainen vuosi saa olla erilainen.

Tänä vuonna jouluni alkoi maanantaina 13.12. Sain ilon olla kutsuttuna Saappaan vapaaehtoisten joulukahveille, jonka yhteydessä saapaslaiset yllättivät minut ja toisen työntekijämme Henskun pitämällä meille läksiäiset nyt kun kumpikaan meistä ei enää tee aktiivisesti Saapas- työtä. Sain illan aikana kokea niin paljon rakkautta ja lämpöä, että sydämeni pamppaili vielä pitkään kotiin saapumisen jälkeenkin. Maa on niin kaunista kajautellessa ja joulukuusen loistetta katsellessa tuli vahvasti tunne siitä, että tästä joulu alkaa. En olisi voinut toivoa sille tunteelle mitään parempaa aikaa tai paikkaa.

Lämmintä joulua jokaiselle toivottaen:

Sanna