Olemme eläneet poikkeuksellista Korona aikaa jo lähes puolitoista vuotta. Tunnelin päässä alkaa jo näkymään kuitenkin valoa ja olemme palaamassa taas kohtaamaan toisiamme, sekä yhteisen arjen pariin. Rokotuksen markkinoille tulo mahdollistaa yhteen kokoontumisen viimein niin opinnoissa, työelämässä, kuin kulttuuri tapahtumissakin, sekä muissa aktiviteeteissa
Opiskelen tällä hetkellä Helsingin Kalasataman kampuksella Diakonia- ammattikorkeakoulussa Sosionomi- kirkonnuorisotyöntekijän tutkintoa neljättä vuotta. Kokonaisuudessa opinnoistani hieman yli 1 / 4 osa on toteutunut poikkeus oloissa, joka tarkoittaa sitä, että kaikki luennot ovat olleen etänä poikkeus aikana verkon kautta ja tehtävät, niin yksin toteutettavat, kuin myös ryhmä työt ovat toteutuneet etänä.
Diakissa opetus on palaamassa tänä syksynä hiljakseen normaaliin, jonka saatavilla olevat Korona rokotteet mahdollistavat, ehkäisten mahdolliset tartuntariskit. Koulumme Diakin ruoka on avattu vuoden tauon jälkeen. Opiskelijoilla on nyt taas mahdollisuus nähdä opiskelija toverit kasvotusten, jota nyt osataan arvostaa aivan uudella tavalla. Moni on kokenut poikkeus aikana vallitsevat olosuhteet henkisesti rankkana, joilla on ollut vaikutusta omaan jaksamiseen, sekä opiskelu intoon. Diakonia, ammattikorkeakoulussa Sosionomi- Diakoni- opiskelijoiden luokassa jopa 20 opiskelijaa jätti opinnot kesken Koronaan liittyvistä syistä. Etäopiskelu ei siis sovi kovinkaan monelle. Etenkin me Sosionomit olemme sosiaalista porukkaa, jotka tarvitsevat ihmisiä ympärille.
Itseni kohdalla pandemia näkyi pandemian alussa siten, että minulle jäi enemmän aikaa opiskeluihin, mutta myös aikaa enemmän lepoon. Opiskeluihin liittyvä matkustus ja muut sosiaaliset kontaktit jäivät tuolloin paljon vähemmälle. Aluksi koin tilanteen, jopa hyvänä, koska sain aikaa itselleni ja lepoon enemmän. Kuitenkin pandemian pitkittyessä olen alkanut toivoa, että pääsisimme kohtaamaan ja kokoontumaan yhdessä.
Monet eri alan opiskelijat ovat kokeneet opiskelun turhana, koska maailman tila on ollut huolestuttava. Itse näen asian niin, että meitä Sosionomeja– ja myös kirkonnuorisotyöntekijöitä tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen. Pandemian jälkeen yhteisöllisyyden ja kohtaamisen tarve on suuri ja monet kaipaavat toisten kohtaamista varmasti aivan uudella tavalla. Työtä on paljon ja meillä on suuri vastuu toimia lähimmäisenä ja tarttua työhön tänä vaikeana aikana.
Uskon, että me kaikki olemme oppineet tänä Korona aikana jotain uutta, joka on kasvattanut meitä jollain tavalla. Luulen, että pandemian jälkeen, emme palaa kuitenkaan täysin normaaliin tai samaan tilanteeseen mitä ennen pandemiaa oli. Uskon, että meillä on edessä uusi normaali. Muistetaan, että rokottamisen ottaminen suojaa niin itseämme, kuin myös muita ja edistää tilannetta, että voisimme palata parempaan. Pidetään lähimmäisestämme hyvää huolta ja huolehditaan siitä, että kukaan ei jäisi yksin.
Krista Lyyränen 6.9.2021