Ekumeenisen vastuuviikon ajatuksia

kuvassa ostoskassi, jossa on kierrätysmerkki

Siivosin tänä kesänä kesämökin kaappeja ja raivasin vuosien saatossa syntynneitä epämääräisiä tavararöykkiöitä. Kärräsin elektroniikkaromuun kasan vanhoja puhelimen latureita, sellaisia pyöreäpäisiä, joihin sopivia puhelimia kenelläkään ei enää ole. Vaan sitten paljastuikin, että siivoushuumassani olin heittänyt pois myös puolisoni pari kesää sitten ostaman otsalampun laturin, joka erehdyttävästi näytti vanhan nokialaisen laturilta. Lamppu on ollut kalastuksessa kovassa käytössä ja on syksyisin varsin välttämätön. Lupasin toki auliisti, että hankin hänelle uuden lampun, sillä uutta laturia siihen ei löytynyt. Siispä ei muuta kun ostohousut jalkaa ja kaupoille. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun huomasin, että vastaavanlainen lamppu maksaa yli 400 euroa. Pienen googlailun tuloksena selvisi, että ulkomailta saan tilattua sen murto-osalla tästä hinnasta. Ulkomailta tilaaminen voitti.

Tällä viikolla vietetään ekumeenista vastuuviikkoa ja sen materiaaleja lukiessani tunsin piston sydämessäni. Tämän vuoden vastuuviikon teema Kohtuullisuus liittyy YK:n tavoiteohjelmaan Agenda 2030, joka pyrkii niin yksilö kuin yhteskuntatasollakin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Aloin pohtimaan, millainen kestävän kehityksen tukija minä olen? Yksi teeman osa-alueista on vastuullisena kuluttajana oleminen. Olenko sitä? Millaisia ilmastotekoja minä teen? En varmasti ole suuri kerskakuluttaja, mutta kuinka paljon vähemmän voisin vielä lopulta kuluttaa? Tai ennen kaikkea, kun teen välttämättömiä hankintoja kuten tämä lamppu, millä perustein teen ostopäätöksen?

En lupaa parantaa tapojani kerralla, mutta lupaan seuraavaa ostoa tehdessäni miettiä tarkkaan. Mietin sitä, millaisen planeetan haluan jättää jälkeeni.

-Sanna-

kuvassa tietokoneesta tulee magneettia pitelevä käsi, joka imee rahaa itseensä