Yksinäisyys

YKSINÄISYYS ON JOPA KAKSI KERTAA YLIPAINOA TUHOISAMPAA, OSTRAKISMI JULMA KIUSAAMISKEINO

Snellun toimintasuunnitelmassa on lause jossa sanotaan: jokaisella nuorella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. 

Miltä tuntuu kun kukaan ei näe minua, ei välitä, ei kuule, ei huomaa? Opettajalla on liikaa työtä häirikköjen kanssa, vanhempien aika menee omissa ongelmissa, kavereita ei ole uudessa koulussa tai muista syistä. Tuntuu että ei ole merkitystä tai omaa paikkaa, että on aivan sama mitä teen.

OSTRAKISMI on satuttamista ilman sanoja. Sulkemista ulkopuolisuuteen, osattomuuteen ja merkityksettömyyteen. Ostrakismi saa ihmisen taistelemaan, pakenemaan tai luovuttamaan. 

-”Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu. Olemassaolo kyseenalaistuu. Tuntuu, ettei minulla ole paikkaa eikä sijaa, tehtävää eikä merkitystä tässä yhteisössä, maailmassa, elämässä.” 

-”Joskus olen ollut liikuttunut siitä, että liukuovet aukeavat edessäni niin kuin kenen tahansa ihmisen edessä. Se on tuntunut kummalliselta.” 

-“Jos saisvalita, niin mielumminottaisin, et joku vaikka hakkaismua, mutsilti mulla olisjoku kaveri, kun tän, ettei kukaan edes huomaa mua. Mäluulen, ettei munluokkalaiset eesmuista munnimeä. Tai no. Tiedän. Kun nyt just kävi näin.” 

Lainaukset ovat kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttilan tutkimuksista, joissa hän on tutkinut yksinäisyyttä, viimeisin tutkimus on nuorten yksinäisyydestä, tutkimuksesta on ilmestynyt kirja ”Kavereita nolla”.

Aivotutkijoiden mukaan yksinäisyys vaikuttaa aivoihin. Pitkäkestoinen yksinäisyys aktivoi samoja alueita kuin fyysinen kipu, se vaikuttaa ajatteluun ja saa meidät reagoimaan alkukantaisesti. Ostrakismin tuottama kipu on elimistön signaali olotilan muuttamiseksi. Se aktivoi meidät:

  • Käyttämään oppimiamme taitoja vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden palauttamiseksi 
  • Käyttämään muita huomatuksi tulemisen kannalta tehokkaiksi todettuja keinoja (esim. häiriköintiä)
  • Turruttamaan paha olo joko “ihan sama” tai “vihaan kaikkea” asenteeksi
  • Pakenemaan joko konkreettisesti tai ajatuksissa
  • Luovuttamaan.

”Näkymättömyys aiheutti minulle aiemmin katkeruutta ja vihaa, nykyään olen jo niin tottunut siihen, että ajattelen ansaitsevani sen ja pyrin satuttamaan ja mitätöimään itseäni aina pahemmin kuin muut.”

  • Ulkopuolisuutta ylläpitävät ryhmätason sosiaaliset mekanismit
  • Ulkopuolisen toiminnan tulkitseminen valituksi, oudoksi, aggressiiviseksi, takertuvaksi (”se haluaakin olla yksin”, ”aina ei ehdi eikä jaksa”) 
  • Oman ryhmän suojeleminen (ryhmän koherenttius, tuttujen roolien turvallisuus ja helppous) 
  • Leimautumisen pelko (yksinäisyys ”tarttuu”) 
  • Bystanderefekti (jos ympärillä on sata ihmistä ei kukaan auta, koska kukaan muukaan ei auta) 
  • Sosiaalisten roolien omaksuminen ja muiden käskyjen noudattaminen (”kokeenjohtaja käski..”; ”säännöt on sääntöjä”)

Kuka tahansa voi joutua yksinäisyyden kierteeseen. Kuka tahansa voi myös auttaa toisen siitä pois. Kohtaaminen vaatii rohkeutta. Mutta ellei kohtaamattomuutta olisi, ei olisi myöskään pitkäkestoista, voimakasta ja lamaannuttavaa yksinäisyyttä.

Mitä minä voin tehdä, jotta ympärilläni ihmiset voisivat paremmin ja yksinäisyys vähenisi?

Voin katsoa ihmisiä, hymyillä ja tervehtiä, jättää välillä kännykän näpräämisen. Istua jonkun ei niin tutun koulu- tai työkaverin viereen, kysyä mitä hänelle kuuluu ja kuunnella! Jotta tämä voi tapahtua on itsellä ensin oltava stressitöntä aikaa ja paikka, jossa on turvallinen olo ja missä itse on tullut kohdatuksi, tai ainakin se helpottaa ja tuo rauhaa ja voimaa. Jos keksit keinoja lisää voit mieluusti jakaa niitä meille. 

Mitä Snellun työntekijät ovat tehneet yksinäisyyden vähentämiseksi:

Tapaamme nuoria ja kuuntelemme ja autamme ongelmissa. Järjestämme erilaisia ryhmiä, joista voit lukea, kuten muistakin toiminnoistamme sivuiltamme. Voit myös ottaa yhteyttä netin kautta tai suoraan yhteyttä työntekijään, tiedot löytyvät myös sivuiltamme. Toteutamme tarinateatteria, jossa ihmiset tulevat näkyviksi kertoessaan tai esittäessään omia tarinoitaan. Vierailemme kouluilla ja vankiloissa tapaamassa nuoria. Koulutamme nuoria ja aikuisia Saappaan netti-ja katupäivystykseen. Vaikuttamalla asenteisiin ja kutsumalla nuoria mukaan toimintaan. Jokainen on arvokas ja tärkeä, ketään ei saa jättää yksinäisyyteen. 

Lähteenä on käytetty: Niina Junttilan luentoa Lappeenrannassa 26.3.19 ja yle.fi yksinäisyys hakkeroi aivot.

Kuva ja teksti Sirpa Zotow