Uusi vuosi, uusi minä

Uusi vuosi ja uusi parempi minä on lause, jonka olen kuullut todella monen suusta ennen vuoden vaihdetta ja sen jälkeen. Miksi? Miksi joka vuosi pitäisi olla parempi, vahvempi, upeampi ja jotenkin uusi versio itsestään? Mitä vikaa vanhassa on? Miksi se vanha minä pitäisi jotenkin jättää taakseen? Miksi meillä on niin vahva kokemus siitä, että koko ajan pitää pyrkiä parempaan ja parempaan. Mikä on riittävästi? Milloin olen valmis, milloin kelpaan, milloin voin todeta, että uusi vuosi ja vanha minä. Se minä, joka on täydellinen minä, just nyt just tällaisena.

Paljon vaikuttaa yhteiskunnan luoma illuusio siitä upeasta, vahvasta, koko ajan itseään kehittävästä ihmisestä. Sosiaalinen media antaa ymmärtää, että iso osa ihmisistä on juuri sellaisia. Mutta eihän se niin ole, somen luoma kuva ihmisten ylivoimaisuudesta ei ole todellisuutta. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ei meistä kukaan aina jaksa. Ja se on enemmän kuin ok! Tietenkin aina voi kehittää itseään, opetella uusia asioita ja kannustaa itseään ylittämään omia rajojaan. Monesti kuitenkin asetetaan epärealistisia tavoitteita itselleen ja tammikuun lopulla olet jo pettynyt itseesi, kun et niitä saavuttanut.

Pitää muistaa olla armollinen itseään kohtaan. Olet hyvä ja upea! Jos haluaa muutosta johonkin, on hyvä kuitenkin muistaa, ettei se tapahdu hetkessä. Älä aseta itsellesi liian kovia tavoitteita, on ok olla epätäydellisen täydellinen juuri tuollaisena. Vanhassa sinussa on paljon hyvää, koska se olet sinä. Et tarvitse uutta versiota itsestäsi joka vuosi. Se ei tarkoita, ettetkö voisi joka vuosi ylittää itseäsi, asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Mutta armollisuus itseä kohtaan ja itsensä hyväksyminen ovat avainsanat. Sinun ei tarvitse olla superihminen, ei meistä kukaan ole.

Nyt on se hetki ja se vuosi, kun voit todeta, että kelpaan, olen valmis juuri tällaisena: ”tervetuloa uusi vuosi ja vanha minä”!

Annina Karejoki, opiskelija Diak