Arjen alkaessa

Arki on meillä useimmilla alkanut. Siirtymä kouluun tai töihin vie voimia. Mitä lomalta jäi mieleen? Virkistäviä kokemuksia vai jotain muuta? Joskus lomalla tilanteet perheessä ja ihmissuhteet saattavat mennä solmuun, jos on odotuksia, joiden äärellä tulee pettymyksiä. Tilastoissa lomien jälkeen näkyy mm. eropiikki. Se voi merkitä nuoren elämässä perhetilanteen kriisiytymistä. Kesään voi nuoruusiässä mahtua paljon ihania juttuja, uusia tekemisiä, kavereita, festareita, vapaata hengailua, ihastuksia, rakastumisia, hauskaa olemista. Olipa kesä ollut haastava tai virkistävä arjen rytmiin paluu mahdollisine aikaisine heräämisineen on useimmille muutos, johon tarvitsee totutella.

Entä arkeen paluu meistä niiden kohdalla, joilla ei ole syystä tai toisesta arkirytmiä. Jos ei oikein ole ollut lomaa tai kesä ei ole tuonut muutosta elämänrytmiin, jota varjostaa sairaus, vaikeudet käydä koulussa, työttömyys, monet elämisen pulmat. Silloin ei ole luopumisen haastetta, siirtymää, vaan saman elämäntilanteen jatkumista. Ehkäpä mieleen nousee toive, että kunpa voisi seuraava kesä olla sellainen, että voisi muiden mukana harmitella arkeen paluun raskautta. Että olisi jotakin, mistä joutuisi luopumaan syksyllä, että olisi joku tärkeä tekeminen, mihin ryhtyä. Jos olet tällaisessa elämäntilanteessa, muista, että on paikkoja joissa, voit päästä juttelemaan elämästäsi ja sen kysymyksistä. Meillä Snellussa on aikuisia sitä varten, että voit jutella asioistasi, niin hyvistä kuin hankalista jutuista elämässäsi ja saada kiinni asioista, joista pidät ja joita toivot elämääsi.

Muistan joskus kauan sitten saaneeni kiinni ajatuksesta, että koska elämässä on niin paljon arkiaamuja, kannattaa niistä alkaa tykätä. Energiaa vapautuu, jos ei arkena haikaile menneen tai tulevan vapaan perään, vaan suostuu elämään tässä hetkessä. Voisiko läksyjen teosta, siivoamisesta tai maanantaipäivistä töissä alkaa oikeasti pitää? Ehkei kaikki arjen hommat ole niitä kaikkien hauskimpia, mutta omalla asenteella ja mielentilalla on oikeasti merkitystä. Jos jotkut hommat tarvitsee joka tapauksessa tehdä, voi ehkä kokeilla, miltä tuntuu tehdä jos valittamisen sijaan hakee huumoria ja keveyttä olemiseen. Haastanpa tässä itseänikin tähän kokeiluun.

Kohtasin tässä hetki sitten nuoren, jonka elämäntarinan äärellä koin suurta ihailua ja kiitollisuutta. Kuulin, miten nuori oli kääntänyt lapsuuden kipeät kokemukset elämänasenteeksi, jotka olivat vieneetkin pelon sijasta rohkeuteen. Nuori ajatteli, että on selvinnyt elämässään niin monista vaikeuksista, että uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä asioita, joista unelmoi. Hänen kohtaamisestaan sain energiaa ja vahvistusta uskooni, että sama muutos ja kasvu voi tapahtua jokaisen nuoren kohdalla. Se on mahdollista meidän kaikkien elämässä. Voimme tehdä arjesta elämisen arvoista, sellaista, että viihdymme omassa elämässämme, että elämme oman näköistä elämää.

Arkisin terkuin kiitollisella mielellä Snellun Taina