Aikuisille kutsu talkoisiin ennaltaehkäisemään nuorten itsemurhia 

Joskus nuori tekee itsemurhan, vaikka ympärillä olevat aikuiset tekivät kaikkensa estääkseen. Joskus nuoren itsemurha on täysi yllätys läheisille – kukaan ei edes aavistanut nuoren pahaa oloa, kun nuori näytti ulospäin iloiselta ja hyvinvoivalta. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyllistää. Kirjoitan, jotta heräisimme tekemään ennaltaehkäisyssä kaikkemme. 

Nuorten psyykkinen hätä ja oireilu, jota pitkään jatkunut poikkeustilanne ja epävarmuus on syventänyt, näkyy monin tavoin. Pahin oireilun muoto on eri muotoja saava itsetuhoisuus.  Itsetuhoisuus voi näkyä piittaamattomana, riskejä holtittomasti ottavana käyttäytymisenä, kuten liiallisena päihteidenkäyttönä ja omasta hyvinvoinnista piittaamattomuutena tai suorina itseä vahingoittavina tekoina, kuten viiltelynä. Kaikkien nuorten lähellä olevien aikuisten on syytä herätä tunnistamaan ja tarttumaan itsetuhoisuuteen. 

Itsetuhoisina ajatukset voivat pahimmillaan pyöriä nuoren mielessä pakonomaisesti. Toivottomuuden tunteet, ahdistus siitä, että elämä tuntuu liian vaikealta, tulevaisuus epävarmalta ja näköalattomalta pandemian, ilmastokriisin, työelämän ja toimeentulon epävarmuuden keskellä. Miten jaksaa ylläpitää tulevaisuuden tavoitteita ja unelmia näin epävarmoissa ja ennakoimattomissa olosuhteissa?  

Jos nuoren kohdalle osuu tämän stressaavan korona-ajan keskellä muita kriisejä tai haitallisia kokemuksia, kuten kiusaamista, seksuaalista häirintää, seurustelun päättyminen, ystävyyssuhteiden kariutumisia tai oman itsen hyväksyntään liittyviä haasteita, voi jokin uusi tilanne laukaista itsemurhariskiä kasvattavan epätoivon. Pitkittyneeseen stressiin tulee jokin yllättävä vastoinkäyminen, joka ylittää sietokyvyn ja nuori on hengenvaarassa.   

Itsetuhoisuus voi edetä konkreettisiin itsemurhasuunnitelmiin. Nuori voi etsiä ja hankkia itsemurhan tekovälineitä, kuten pillereitä tai teräaseita. Netin kautta voi nuoren elämään tulla verkostoja, joissa erilaiset itsetuhotavat leviävät, kun sivustoilla jaetaan itsetuhoisia kokemuksia -  äärimmäisenä sivut voivat sisältää hyvin traumaattisia kuvamateriaaleja konkreettisista itsetuhoteoista. Itsetuhoisuutta jopa ihannoidaan näillä sivustoilla. Viesti, mitä vanhempainilloissa muistutetaan, että vanhempien on hyvä olla kartalla nuorten netin suhteen, on todella tärkeä.  

Kaveripiirissäkin itsetuhoiset toimintatavat ja ajatukset voivat niin ikään ”tarttua”; siitä voi tulla tapa saada huomiota ja hyväksyntää, jos sosiaaliseksi normiksi tulee, että on hienoa, jos on jotain ”raffia” kerrottavaa. Jos joku nuoren kaveripiirissä on yrittänyt itsemurhaa, on hälytyskellojen syytä soida nuorten lähellä olevien aikuisten mielissä koko kaveripiirin osalta. Ystävän itsetuhoisen teon muissa herättämien tunteiden lisäksi on syytä olla herkällä korvalla kuulemassa muiden ryhmän nuorten vointia. Aikuisen on syytä kysyä rohkeasti: ”Onko sinulle tullut mieleen satuttaa itseäsi, kun ystäväsi yritti itsemurhaa? 

Nuoria lähellä olevien aikuisten on herättävä huomaamaan ja ennaltaehkäisemään nuorten itsetuhoisuutta. Itsetuhoiset ajatukset ovat niin tavallisia, että niiden huomiotta jättämistä voidaan pitää meidän aikuisten kyvyttömyytenä kohdata nuorta.

Erään katsauksen mukaan lähes joka kolmas nuori on ajatellut itsemurhaa ja joka kymmenes yrittänyt sitä. Toisessa tutkimuksessa itsemurhan tehneistä nuorista 90 % oli kärsinyt jostakin mielenterveyden ongelmasta. Mielenterveyden ongelmien lisäksi mm. päihteidenkäyttö, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudessa vähemmistöön kuuluminen, traumaattiset kokemukset sekä läheisen kuolema lisäävät itsemurhariskiä.

Tämä tieto antaa aikuisille kättä pidempää itsemurhien ennaltaehkäisytyössä. Jos nuorella on mielenterveyden kanssa minkäänlaisia haasteita, aikuisen on hyvä ottaa itsetuhoiset ajatukset ja yllykkeet puheeksi. Jos nuori käyttää päihteitä humaltumistarkoituksessa ja toistuvasti, se on varomerkki siitä, että hän toimii niin turruttaakseen pahaa oloaan. Humaltuneena itsetuho- ja onnettomuusriksi kasvaa. Jos nuori pohtii omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan tavalla, jossa näyttää olevan mukana ahdistuneisuutta, kannattaa kysyä itsetuhoajatuksista.  Jos nuori on kokenut traumaattisia asioita, kuten joutunut koulukiusatuksi, aikuisen on syytä tarkistaa, onko nuoren itsearvostus murentunut niin, että mielessä pyörii kuolemaan liittyvät ajatukset. Jos nuorelta on kuollut läheinen ihminen, kysykäämme hänen omaa suhdettaan kuolemaan.    

Suomalaisessa kulttuurissa on vallalla välttelevä tyyli kohdata tunteita ja ihmissuhteissa nousevia kysymyksiä. Ei ole ihme, jos emme ole oppineet puhumaan rakkaudesta, vihan tai surun tunteista tai seksuaalisista oikeuksista, kuinka osaisimme puhua pahasta olosta ja itsensä satuttamisesta? Nyt on edessämme niin valtaisa nuorten pahoinvointi, että se huutaa meitä aikuisia oppimaan puhumista. Miten nuori voi sanoa, että on niin paha olo, että haluaa hypätä parvekkeelta, jos ei ole koskaan nähnyt aikuisen itkevän, puhuvan tunteistaan tai kysyvän nuorelta, miltä sinusta tuntuu. 

Suorat kysymykset, kuten onko sinulla joskus niin paha olla, että ajattelet että olisi parempi, jos sinua ei olisi olemassa. Oletko ajatellut itsesi vahingoittamista? Onko mielessäsi ollut konkreettisia itsesi vahingoittamisen tai itsemurhan tekotapoja? Vastoin yleisiä pelkoja itsetuhoisuudesta puhuminen ja siitä suoraan kysyminen ei lisää itsemurhariskiä.

Nuorelta voi myös kysyä, onko joku hänen kavereistaan puhunut itsetuhoisista ajatuksista tai teoista. Usein nuoret uskoutuvat toisilleen ja nuoret saattavat joutua kantamaan ahdistavia salaisuuksia. Aikuisten tehtävä on vapauttaa nuoret näistä tuhoisista salaisuuksista. Tätä työtä on tärkeää tehdä ennakkoon ja kertoa nuorella, millaiset asiat eivät voi jäädä nuorten keskinäisiksi salaisuuksiksi, vaan niihin pitää pyytää aikuisen apua. Itsetuhoisuus on asia, joka kuuluu poikkeuksetta nuoren vanhemmille ja läheisille aikuisille. 

On hyvä, jos meillä aikuisilla olisi kykyä antaa tällaisista asioista tietoa nuorille jo etukäteen, mitkä asiat saavat olla nuorten keskinäisiä salaisuuksia ja millaiset asiat taas eivät. Näin nuori ei joudu painimaan lojaalisuusristiriitojen kanssa niin paljon tilanteen tullessa yllättäen, jos ystävä uskoutuu itsetuhoaikeistaan. Mielestäni nämä ovat asioita, joista on hyvä muistutella useampaankin kertaan säännöllisin väliajoin.  

Vähitellen nuori voi oppia ystävyydessä turvallisen uskoutumisen ja aikuiselta avun pyytämisen hienovaraista ja kuitenkin turvaa tuovaa, selkeää rajaa. Emme voi olettaa, että nuori osaisi itse sitä arvioida. Minun kokemukseni mukaan nuorille lähtökohtaisesti piirtyy jo varhain hyvin vahva uskollisuuden ja salassapidon normi suhteessa ystäviin. Ja tätä normia aikuisen tehtävä on asettaa laajempaan turvallisuuskehikkoon. 

Tilastot vuoden 2020 itsemurhista tulevat vasta tämän vuoden lopuilla. Niitä ei kannata jäädä odottamaan. Yksikin nuoren itsemurha on liikaa. Jo nyt nuorten kanssa olevilla on ajankohtaista tietoa siitä, että itsetuhoinen oireilu on hälyttävällä tasolla.  

· Nuoret tarvitsevat suojaa ja tukea välttyäkseen itsetuho-onnettomuuksilta.  

· Nuoret tarvitsevat toivoa ja kannattelua, että vaikeuksien keskellä on viisasta antaa aikaa.  

Ajan voittaminen ja itsemurhavälineiden saatavilla olon estäminen ovat tehokkaita tapoja estää itsemurhia. Nuoret tarvitsevat tukea ja keinoja ahdistuksen ja pahan olon lievitykseen. Monesti itsetuhoisuuden taustalla on hätä ja paniikki, että paha olo on saatava loppumaan hinnalla millä hyvänsä. Moni itsemurhaa yrittänyt on myöhemmin todennut, että ei oikeasti halunnut kuolla, päästä eroon elämästä, vaan pahasta olosta, josta eroon pääsyyn ei löytänyt muita keinoja.  Toiveikasta on, että suurin osa itsemurhaa yrittäneistä päätyy lopulta valitsemaan elämän.

Kun nuoren kanssa pysähdymme sen hädän äärelle, jota hän kokee, kestämme olla siinä ja yhdessä lähdemme etsimään, miten sitä voisi helpottaa. Jos nuori kokee, ettei siinä hetkessä löydy keinoja helpottaa pahaa oloa, hän voi saada kokemuksen, ettei ole pahan olonsa kanssa yksin.  Kun nuori saa sietämättömään oloon rinnalle jonkun joka kestää sitä, jokin siinä sietämättömyydessä muuttuu. Se tulee jollain tavalla jaetuksi. Pimeään voi pilkahtaa pieni valonkajo.  

Koronan tuoma poikkeusaika on perusturvallisuutta ja maailmankuvaa niin syvästi ravisteleva kriisi, jonka keskellä meidän on kysyttävä jokaiselta nuorelta elämänhalusta. Talkoot nuorten itsemurhien ehkäisyksi ovat tämän ajan kiireellisimmät talkoot.

Snellun Taina