Kaunokirjallisuus antaa mahdollisuuden peilata itseä, omia arvojaan, ihmissuhteitaan ja ymmärtää maailmaa. Poimin muutaman sitaatin Rachel Cuskin Ääriviivat -romaanista, jotka sitä lukiessa puhuttelivat minua.
”Ilmeisesti menestys vie ihmisen pois tuttuuden piiristä, kun taas epäonnistuminen tuomitsee siihen.”
”Useimmat meistä eivät tiedä, miten hyviä tai huonoja pohjimmiltamme olemme, ja ettei kovin moni koskaan joudu koettelemukseen, joka sen paljastaisi.”
”Sanoin, etten uskonut noin täydellisiin muutoksiin ihmisissä, kykyyn kehittää uusi tunnistamaton arvomaailma, että pikemminkin tuo uusi puoli uinui piilossa ihmisen sisällä ja odotti, että olosuhteet havahduttaisivat sen.”
Korona on todella ollut koettelemus, joka on koetellut kärsivällisyyttämme, sietokykyämme ja mielenrauhaamme. Korona on ollut olosuhde, joka on ”tuominnut tuttuuden piiriin”, pieniin arkisiin ympyröihin. Näin keski-ikäisenä tämä on tuntunut melkoisen pieneltä uhraukselta. Mutta ajattelen teitä nuoria, joiden kohdalla tämä olosuhde on ollut todellinen koettelemus ja tuntunut epäoikeudenmukaiseltakin. Teidän nuorten kuuluisi saada elää villiä, vapaata, huoletonta nuoruutta, mennä ja kohdata erilaisia ihmisiä, matkustaa, harrastaa ja elää täysillä. Teidän nuorten kuuluisi voida ”menestyä” ja päästä pois ”tuttuuden piiristä”, seikkailuihin ja uusiin ympyröihin. Rajoitukset ja suojautuminen koronalta ovat vieneet taas talvea kohti enemmän ja enemmän pieniin ympyröihin, kun julkiset tilat ja harrastusmahdollisuudet ovat kiinni.
Voisiko juurevuus voisi olla nyt asia, joka auttaa jaksamaan? Mihin voisit juurtua syvemmin? Millaiset ovat ne ravitsevat juuret, jotka pitävät elämäsi pystyssä kovissa syysmyrskyissä? Juuret syvällä maassa antavat elämälle turvaa. Arkisiin, yksinkertaisiin asioihin voi juurtua. Ihan perusjuttuihin, siihen että herää aamulla, syö aamupalan, lähtee kouluun etänä tai livenä, huolehtii päivän mittaan perustarpeista, ravinnosta, levosta, sopivasta liikunnasta, ulkoilusta. Säännöllinen uni-valve -rytmi on merkittävä osa hyvinvointia. Vaikka etäkoulu voisi houkuttaa nukkumaan puolille päiville, voi tehdä itselleen hyvää pitämällä kiinni rytmistä. Ei kovin hohdokasta, mutta elämää ja arkea, jota suurin osa ajasta kuitenkin on. Ihmiset ovat tärkeitä ja että jollain tapaa pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, on myös iso tekijä jaksamisessa. Yhdessä voimme selvitä tästäkin koettelemuksesta, vai voimmeko? Tai entä jos on olo, ettei selviä?
Koettelemukset voivat Cuskin tapaan tuoda meissä esiin huonoja puolia, ärtyisyyttä, aggressiota, piittaamattomuutta, huonoja aamuja, jolloin ei jaksa olla ystävällinen toisille tai itselleenkään. Sellaisenakin voimme itsemme ja toisemme hyväksyä. Se on elämää, epätäydellistä, keskeneräistä, elämänmakuista. Huonoja päiviä saa olla, eikä vaatia itseltään liikoja. Suostuminen elämään sellaisena kuin se on, vapauttaa energiaa. Jospa nyt tämän koronankin keskellä valitsisimme elää täysillä tätä hetkeä, vaikka se ei ole monellekaan meistä ihanteellista. Haasteena se, ettemme lähtisi ”sit kun”- elämään, jossa elämä tuntuisi alkavan vasta sitten, kun koronasta ollaan päästy. ”Sit kun”- elämä tuo tyytymättömyyden ”mut kun”- oloihin: mutta kun nyt ei voi tehdä sitä, mitä haluaa. Millaista olisi se, että päästäisimme irti niin paljon kuin mahdollista tulevaisuudesta huolehtimisesta ja eläisimme mahdollisimman täysillä sitä, mitä nyt on, suostuen, juurtuen omiin, hyvää tuoviin elämän perusjuttuihin?
Koettelemukset voivat tuoda meissä esiin myös hyvyyttä, ystävällisyyttä, myötätuntoa, rakkautta itseämme ja muita kohtaan. Oletko nähnyt sellaista? Huomannut, että voisit olla tai olet ollut ehkäpä hitusen enemmän armollinen itsellesi ja toisille? Ettei haittaa, jos ei mene nyt ihan niin hyvin kuin aiemmin, rimaa voisi hiukan laskea. Itselleni elämässä ajatus, että saan suostua elämässä siihen, mikä nyt on, antaa juuret, joihin saan lempeästi kannustaa itseäni palaamaan kerta toisensa jälkeen. Suostuminen on juurtumista, joka vapauttaa energiaa. Vastustaminen, kieltäminen, olosuhteiden hyväksymisestä kieltäytyminen vie energiaa; suostuminen vapauttaa sitä.
Vielä jonain päivänä varmasti saa taas vapaammin liikkua, elää ja hengailla – tämän olin aikeissa kirjoittaa mutta otankin sen pois, sehän on juuri sitä ”sit kun”-toivottelua, johon mieli niin helposti tarttuu. Toivotakin meille kaikille suostumista juuri nyt tähän, mikä on. Energiaa ja luovuutta voi vapauttaa tutkimalla, miten jokin uusi puoli voisi tulla esiin näissä olosuhteissa.
Juurevia hetkiä tässä ja nyt, Snellun Taina