Kukaan ei voi välttyä vastoinkäymisiltä elämässään. Joskus näemme toisen ihmisen surun ja paineen, mutta jokaisen kuoren alla on jotain syvempää mitä emme aina pysty näkemään. Kun kysymme kuulumisia, harvemmin jäämme miettimään sen syvemmin. Sehän on erittäin inhimillistä tässä kiireisessä ja hektisessä maailmassa, jossa elämme. Mutta mitä jos näkisimme kaikkien ristit? Suhtautuisimmeko eri lailla lähimmäiseen, tuttavaan tai tuntemattomaan? Olisimmeko ymmärtäväisempiä ja hellempiä? Jättäisimme tiuskimiset tiuskimatta?
Tarvitseeko oma risti kantaa itse? Ei.
On olemassa paljon ammattilaisia, jotka voivat auttaa silloin, kun oman risti tulee liian painavaksi. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin oman onnensa nojalla.
Otammehan huomioon jokaisen, emmekä jätä ketään yksin. Ollaan ystävällisiä jokaiselle, sillä emme voi koskaan todella tietää, että mitä toiselle kuuluu.
Toivon kaikille kevyttä loppusyksyä ja jaksamista arkeen!
Terveisin Helmi, Snellun Sosionomiharjoittelija
