kuvassa ostoskassi, jossa on kierrätysmerkki

Ekumeenisen vastuuviikon ajatuksia

Siivosin tänä kesänä kesämökin kaappeja ja raivasin vuosien saatossa syntynneitä epämääräisiä tavararöykkiöitä. Kärräsin elektroniikkaromuun kasan vanhoja puhelimen latureita, sellaisia pyöreäpäisiä, joihin sopivia puhelimia kenelläkään ei enää ole. Vaan sitten paljastuikin, että siivoushuumassani olin heittänyt pois myös puolisoni pari kesää sitten ostaman otsalampun laturin, joka erehdyttävästi näytti vanhan nokialaisen laturilta. Lamppu on ollut kalastuksessa kovassa käytössä ja on syksyisin varsin välttämätön. Lupasin toki auliisti, että hankin hänelle uuden lampun, sillä uutta laturia siihen ei löytynyt. Siispä ei muuta kun ostohousut jalkaa ja kaupoille. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun huomasin, että vastaavanlainen lamppu maksaa yli 400 euroa. Pienen googlailun tuloksena selvisi, että…

Read More

kuvassa nainen, joka keppijumppaa

Liikunnallisia mielenliikkeitä

Sain vähän aikaa sitten kutsun liittyä mukaan kirkon Liikunta Agentteihin. Agentit ovat sellaisia seurakuntien työntekijöitä, jotka pyrkivät edistämään liikunnan roolia seurakunnissa ja toimivat liikuntayhdyshenkilöinä. Tämä sai minut miettimään omaa suhdettani liikuntaan. Olen ollut urheiluseuran jäsen 5- vuotiaasta saakka. Pidin urheilusta, mutta koululiikuntaa inhosin. En ymmärtänyt miksi siellä piti tehdä asioita, joista kukaan ei tuntunut tykkäävän. Tai miksi pojat pelasivat samaan aikaan kun tytöt kävelivät ympyrää tamburiinin tahdissa hernepussit pään päällä. Se oli varmaan ensimmäisiä epätasa-arvon kokemuksiani. Ensin harrastin yksilölajeja, mutta 11-vuotiaana mukaan tuli joukkueurheilu. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että se muutti elämäni. Se tie on vienyt minua näihin päiviin saakka ja edelleen…

Read More

Hensku vilkuttaa puhelinkopissa

Sekasotkua ja uutta avaruutta

Snellu muutti! Jep, se on muuttanut jo kolme vuotta – oliko jotain uutta? Kylläpä tekee hyvää koluta laatikoiden, kaappien ja lokeroiden syvimpiä sopukoita ja läväyttää musta jätesäkki auki. Hyvin palvelleita, kivoja ja kipeitäkin muistoja. Ja kun raaputtaa kuorta, pinnan alta saattaa löytyä aarteita, uusimassa olleita, odottamassa jälleennäkemisen iloa. Ei, kaikkea ei kannata heittää pois. Pyyhitään pölyt ja mietitään vielä hetki. Vuosi on hyvä aika, sitten joutaa jo kiertoon Raivaamisen jälkeen on puhdistunut olo. Sielukin uusiutuu. Jotain uutta ja arvaamatonta. Ihkauudet villaverhommekin päättivät yllättäen tusauttaa terrakotan värisen partikkelisumun kaikkeen mihin vain voi tarttua. Siitä huolimatta kysymys on: kuinka voin palvella? Ei…

Read More

kuvassa työhuone, jossa tavarat ovar muuttolaatikoissa

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Uusi vuosi ja uuden kujeet, sanoo vanha sanonta. Snellun kohdalla se pitää tänä vuonna paikkansa varsin hyvin. Muutto on jälleen edessä ja aikamoisia kujeita onkin tullut vastaan. Vaikka vajaat kaksi vuotta väliaikaisissa tiloissa onkin romun kerryttämisen aikavälinä melko lyhyt, niin kyllä siinäkin ajassa on ehtinyt kätkeytyä kaappeihin ja laatikoihin mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja papereita. Oman huoneeni tavaroiden läpikäymiseen on kuulunut myös sellaisten tavaroiden setvimistä, jotka eivät ole minun. Sain nimittäin edeltäjältäni perinnöksi laatikostollisen tavaraa, jota en edellisen muuton yhteydessä ehtinyt kovin valikoivalla silmällä tarkastella. Nyt niitä tonkiessani pyöri mielessäni montakin kysymystä. Miksi kukaan haluaa varastoida satoja, ellei tuhansia nuppineuloja? Miksi…

Read More

kuvassa käsistä muodotettu sydän ja auringonlasku

Jokaisella on oma risti kannettavana

Kukaan ei voi välttyä vastoinkäymisiltä elämässään. Joskus näemme toisen ihmisen surun ja paineen, mutta jokaisen kuoren alla on jotain syvempää mitä emme aina pysty näkemään. Kun kysymme kuulumisia, harvemmin jäämme miettimään sen syvemmin. Sehän on erittäin inhimillistä tässä kiireisessä ja hektisessä maailmassa, jossa elämme. Mutta mitä jos näkisimme kaikkien ristit? Suhtautuisimmeko eri lailla lähimmäiseen, tuttavaan tai tuntemattomaan? Olisimmeko ymmärtäväisempiä ja hellempiä? Jättäisimme tiuskimiset tiuskimatta?   Tarvitseeko oma risti kantaa itse? Ei.  On olemassa paljon ammattilaisia, jotka voivat auttaa silloin, kun oman risti tulee liian painavaksi. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin oman onnensa nojalla.   Otammehan huomioon jokaisen, emmekä jätä ketään yksin. Ollaan ystävällisiä jokaiselle, sillä emme voi koskaan todella tietää, että mitä toiselle kuuluu.   Toivon kaikille kevyttä loppusyksyä ja jaksamista arkeen!  Terveisin Helmi, Snellun Sosionomiharjoittelija  

Read More

Kun joukkuepelaaja lenkille lähti

Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä, mitä havaintoja olen tehnyt itsestäni poikkeusaikana. Tänään oli aika miettiä asiaa hiukan lisää. Olin viisi vuotias, kun aloitin yleisurheilun. Se oli mukavaa, ehkä voisin jopa luonnehtia sitä monen riparilaisen käyttämällä arviointitermillä ”ihan ok”. Pidin liikunnasta, mutta en koska odottanut palavasti niitä iltoja kun urheilukentälle mentiin, enkä varsinkaan kilpailuita. Kymmenvuotiaana sain pitkän kinuamisen jälkeen luvan mennä kokeilemaan ringetteä, lajia, jota kaksi koulukaveriani oli alkanut harrastaa. Vanhempani olivat asian suhteen epäileväisiä, sillä he olivat kuulleet että pahimmillaan jääurheilu voi viedä sekä ajan että rahat. Ja miten oikeassa he olivatkaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja edelleen, 23…

Read More

Rakkaudesta tiimiin

Täysin poikkeuksellista aikaa on jatkunut nyt reilut kaksi viikkoa. Se on yhden ihmisen työurassa aika mitätön aika, mutta olen sen aikana oppinut itsestäni enemmän kuin monen viisaan kouluttajan avulla koskaan. Olen aina tiennyt olevani hyvin sosiaalinen ihminen, vaikka pidänkin paljon myös yksin olemisesta. En ole kuitenkaan ehkä koskaan tajunnut, kuinka paljon toimintani ja työni laatu on kiinni sosiaalisesta kanssakäymisestä. Esimiestyö on aina tietyssä määrin yksinäistä. Siinä on tehtäviä, joita et voi jakaa muiden kanssa ja jotka eivät kuulu muiden työnkuviin. Poikkeusolot eivät sinänsä muuta tätä työtä kovin paljon. Edelleen on istuttava kokouksissa, hoidettava juoksevia asioita ja tehtävä päätöksiä sekä valmisteltava…

Read More

Är det tillåtet att skratta i fängelset?

Humor är en viktig del av mitt liv. Jag har med åren (53 år), lärt mig att skratta hjärtligt åt mig självoch mina egna tillkortakommanden, för att låta bli att fastna i självömkan.  Därför var jag glad när det i min utbildning togs upp också vikten av humor i arbetet som socionom. Att humor är viktigt i bemötandet av människor i alla livssituationer. Jag har nu varit på Snellu som praktikant i fem veckor och här lärt mig mera om vad humor i det dagliga arbetet innebär.  Att skratta tillsammans kan vara ett sätt att lätta på trycket om en…

Read More

Snellu Cafe, matkassa mukana

Hei ja tervetuloa lounaskahvilaan! Mitä…täällä ei tarvitsekaan olla dollarin kuvat silmissä, uskallat istua alas, ketä muita täällä on…paljon vierasta porukkaa. Tarinoita ja kertojia enemmän kuin arvaatkaan, olet osa tarinaa, yksi sen eteenpäin vievä voima. Innostu, ota kiinni arjesta, omaksi asiaksi. Pienet asiat ratkaisevat ja askeleet jotka vievät joka päivä eteenpäin. Luota siihen, ollaan hetken matkaa yhdessä onnistumassa ja oppimassa. Kun lähdet kotiin et ole sama joka tuli aamusta, jokin kasvaa sinussa, kokonaiseksi, ei ehkä niin miten sen suunnittelit mutta varmasti kohti ainutkertaista kokonaisuutta. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Lämmöllä Liisa

Read More

Skip to content