Hitauden ylistys jään äärellä

Muodonmuutos jäästä vedeksi oli jo käynnissä viikko sitten. Jäälaatat alkoivat irtoilemaan ja jää sulamaan lämpimässä auringossa ajoittaisen vesisateen vauhdittaessa sulamista. Kevät näkyi hiirenkorvina pajuissa, kuului lintujen viserryksenä, tuoksui mullalta ja tuntui auringonpaisteelta iholla. Pari päivää tämän kuvan ottamisesta eteenpäin paukkui pakkanen, lunta satoi kymmenen senttiä, viima oli kolean hyinen, mitä meren rannalla usein on. Kevät oli poissa ja maiseman talvinen olemus oli aistittavissa kaikilla aisteilla. Näiden sääilmiöiden keskellä mieleni viipyilee hitauden ylistyksen teemoissa. Miten ihanalta tuntuukaan minusta se, ettei ole kiire kevääseen, ettei oikeastaan ole kiire mihinkään. Saan suostua ja avautua olemaan muuttuvissa olosuhteissa ja nauttimaan kunkin hetken tarjoamista mahdollisuuksista….

Read More

Skip to content