• Jaettu ongelma puolittuu!

  • Tuemme erilaisia perheitä!

  • Ota rohkeasti yhteyttä!

  • Aina on tie eteenpäin!

  • Älä jää yksi! Avaa Snellun ovi!

Kliffa18 partioleiri kokosi pääkaupunkiseudun partiolaiset Evon retkeilyalueelle. 5600 partiolaista rymysi ja harrasti, teki portteja ja kiipeili, ui ja suoritti erilaisia tehtäviä. Leirillä oli myös Suomen, ja ehkä koko maailman suurin pakohuone, johon mahtui 60 henkilöä kerrallaan.

Kliffa 4

Seurakunnan työntekijät, eli Sepot pyörittivät Lataamon toimintaa, jonka tehtävänä oli ladata leiriläiset väsymyksen, koti-ikävän, tai muun mielipahan sattuessa. Tai sitten vaan aikuisen ja rauhan kaipuun yllättäessä! Lataamoteltassa oli aina paikalla 2-5 aikuista, joiden kanssa voi jutella, pelata lautapelejä, askarrella, lakata kynsiä ja letittää hiuksia, tai sitten vaan löhötä

Kliffa 2

 riippukeinussa tai tyynyillä.

Palautetta lasten suusta: ”tää on ihan paras paikka kun ei tarvii tehä mitään.”  Palautetta kerättiin myös kirjallisena. Partion puolelta tuli myös hyvää palautetta.

Meiltä Snellusta oli mukana kaksi työntekijää ja yksi saapasavustaja. Kaikille riitti hommia ja mukavaa, joskin fyysisesti raskasta ja ilmahan oli pelkkää hellettä :)  

 

Kohtaamisia, sovitteluja, ihmisten kuuntelemista; ehdottoman tärkeää erityisnuorisotyötä.

 

image.png

 

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitollisena, että sain olla mukana,  Sirpa Snellulta

Muistahan käydä katsomassa meidän Youtube-kanavan Erityisnuorisotyö Snellu myös!

Sirpa

Mitkä ovat toiveesi ja unelmasi? Oletko lähtenyt toteuttamaan niitä vai haudannut ne? Mikä on kyllin hyvä ja riittävä, vai tavoittelenko täydellisyyttä?

Näitä kysymyksiä tulee ajoittain mietittyä hyvin erilaisissa tilanteissa, vaikkapa tätä blogia tehdessä. Mielessä on hyvä ajatus ja materiaalia, mutta sanat eivät vain tule paperille. Ei niin, koska asian pitää olla punnittua ja ainutlaatuista ja tekstin loistavaa ja mielenkiintoista.

Etenkin kiireen keskellä on haastavaa päästä flow-tilaan ja antaa vaan kaiken soljua ja tapahtua. Vai onko sittenkin kyse itsekritiikistä joka tuomitsee aiheen ja tekstin jo ennen yritystä. Onko olkapäällä pirulainen, joka muistuttaa että sinähän et osaa kirjoittaa ja aihekin kiinnostaa vain sinua.

No, tässä kuitenkin pari vinkkiä miten itsekritiikin voi valjastaa voimavaraksi:

1. Tunnista miten puhut itsellesi, onko olkapäälläsi räksyttävä rakki vai hellivä enkeli? Voit myös tuntea kehossasi vaatimuksen joka nostaa olkapäät korviin ja jäykistää niskan tai laittaa vatsan sekaisin.

2. Nimeä sisäinen vaatija. Ja jos se on rakki, voit opetella komentamaan sitä ja laittamaan sen aisoihin. Jos se on pirulainen, voisiko siihen suhtautua huumorilla?

3. Rauhoita kehosi, kuuntele ja keskity hengitykseesi. Puhu itsellesi lempeästi ja vakuuttele hengityksen lomassa, että kaikki on ihan hyvin.

Toimi, tee asioita, jotka ovat unelmiesi mukaisia ja ota riskejä, jotta saavutat ne. Aina kannattaa yrittää, ensimmäiset mokat sattuvat eniten! Tällaisia mietteitä heräsi kun luin Helsingin sanomien (4.2.2018) artikkelin työpsykologi Ronnie Grandellista, joka on juuri julkaissut kirjan: Irti itsekritiikistä-löydä terve suhde itseesi

 

Snellun Sirpa

Kurkkaa mitä kuuluu Snellun Lennun päiviin