• Jaettu ongelma puolittuu!

  • Tuemme erilaisia perheitä!

  • Ota rohkeasti yhteyttä!

  • Aina on tie eteenpäin!

  • Älä jää yksi! Avaa Snellun ovi!

Annette

 

Harjoitteluni Snellulla on lähtenyt käyntiin mukavasti ja tänään alkoikin jo kolmas viikko kymmenen viikon mittaisesta harjoittelusta, harjoitellakaan ei tarvitse yksin, kun meitä on Snellulla harjoittelussa kaksi opiskelijaa Diakista.

Harjoitteluni ensimmäiset viikot menivät nopeasti ja kaikenlaista ehdin jo ensimmäisillä viikoilla tehdä mm. käydä ammattikoululla päivystämässä, sekä vierailla ensimmäistä kertaa kirkontalolla pääkaupunkiseudun erityisnuorisotyönkokouksen tiimoilla, mutta paljon on vielä tulossa seuraavien viikkojen aikana ja odotankin innolla tulevia viikkoja ja niiden tapahtumia.

-Annette

Vankilan piha

 

Lauantaina 23.4. tapasimme aamulla klo 8 Snellulla kahvinkeiton ja tavaroiden kasaamisen merkeissä. Suuntanamme oli Vantaan tutkintavankilan piha. Menimme sinne etsimään ja tapaamaan vankien perheitä ja läheisiä, jotka olivat tulossa tapaamiseen. Meitä oli mukana edustajia täältä Snellusta, Vankien omaiset ry.stä, Kriminaalihuollon tukisäätiöstä ja vankilan henkilökunnasta.

Vankiloiden tapaamisajat ovat lauantaisin ja sunnuntaisin ja muutaman kerran kaudessa olemme siellä mukana. Tarkoituksemme on kertoa läheisille heille tarkoitetuista palveluista ja avusta. Tänä lauantaina kohtasimme yli 60 ihmistä räntäsateesta ja rakeista huolimatta. Ja tunnelma oli lämmin.

Terveisin Tiina

laskettelu 2 Vaikka työ Snellussa onkin huippua, on välillä hyvä mennä katsomaan aivan toisenlaisia huippuja. Loma on ihanaa aikaa itselle ja irroittautumiselle kaikesta arkisesta.
 
 Näissä Levin huipulta kuvatuissa maisemissa sielu sai taas viikon verran levätä ja ruumis nauttia puhtaasta ilmasta. Kun tällaista maisemaa katsoo, on vaikeaa kuvitella, että tämä kaikki voisi olla vain pienten hiukkasten törmäämisestä johtuvaa sattumaa...mieli vie väkisinkin ajatukset kohti jotain suurempaa.
 
-Sanna-
 
laskettelu 1

Pienen tytön tuikkivat silmät -blogi

"Olin valmistellut puoli vuotta lapsen ja isän tapaamista. Isä pohti, kertoako lapselle vankilassa olostaan, asia tuntui haasteelliselta.

Isä suoritti rangaistusta laitoksessa, josta ei niin vain lomille päästä. Tein yhteistyötä vankilan kanssa ja isä sai kuin saikin poistumisluvan vartijoiden saattamana.

Isä ja tytär eivät olleet tavanneet kahteen vuoteen. Ikävä molemmilla oli kova."