• Jaettu ongelma puolittuu!

  • Tuemme erilaisia perheitä!

  • Ota rohkeasti yhteyttä!

  • Aina on tie eteenpäin!

  • Älä jää yksi! Avaa Snellun ovi!

Joko olet huomannut, että maaliskuussa esittelyvuorossa on Hensku ja hänen työnsä? Käy katsomassa!

Kuluneena viikonloppuna oli taas yksi työvuoden kohokohdista kun pääsimme viettämään Saapas-leiriä. Tällä kertaa matkakohteeksi valikoitui Loviisassa sijaitseva perinnekeskus Kuggom, joka osoittautuikin varsin mukavaksi leiripaikaksi. Leirille lähti tänä keväänä ennätyssuuri porukka, kun pelkästään kurssilaisia oli 17 ja sen lisäksi vanhoja saapaslaisia innostui myös niin, että meitä oli lopulta reilusti yli 30. Oman haasteensa leirin alkuun toi tulematta jättänyt bussi, mutta perille kuitenkin päästiin hyvän yhteishengen ja ihmisten avuliaisuuden auttamina.

Kahden päivän aikana ehdittiin toimia niin sisällä kuin ulkonakin, sekä yksin, pareittain että ryhmissä. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja ohjelman kova syke johti tänäkin vuonna siihen, että valokuvien ottaminen jäi kovin vähälle, mutta sentään muutama otos saatiin jälkipolvillekin näytettäväksi. Nyt voikin sitten jo keskittyä odottamaan ensi vuoden leiriä :)

-Sanna-

RastillaKuggom 2017

Edellisessä kirjoituksessani tuskailin hiljaisessa talossa olemista ja vuodenvaihteen rauhallisuutta työrintamalla. Nyt on kuitenkin päästy uutta vuotta jo niin pitkälle, että toiminta alkaa taas uida normaaleihin uomiinsa. Jokaviikkoinen kahvitarjoilu ammattiopistolla on käynnistynyt ja kahvia onkin tälläkin viikolla jo tarjottu hoidoksi useisiin kymmeniin kolottaviin kahvihampaisiin. Useamman vuoden jälkeen alan jo olla tuttua kalustoa opppilaitoksen aulassa. "Kirkkokahveja" odotetaan niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin päivän piristykseksi. Kuulumisia vaihdellaan ja yhdessä ihmetellään milloin mitäkin asiaa. Alla tunnelmia tämän päivän kahveilta.

-Sanna-

 

amispojat

Joulun jälkeen oli aika palata töihin. Joulun ja Uuden Vuoden välipäivinä voi nuorisotyönohjaaja kuitenkin törmätä nuorisotyön kannalta harvinaiseen tilanteeseen, nimittäin siihen, ettei talossa ole ketään muuta. Kun työssä on tottunut siihen, että koko ajan ympärillä on ihmisiä ja hälinää, on outoa astua hiljaiseen taloon. Kaikki työkaverit ovat vielä lomilla tai vapailla ja toiminnot tauolla, yksinäistä töihin palaajaa odottaa vain hiljaisuuttaan humiseva Snellun talo. Vintiltä kuuluu outoja rasahduksia, kopiokone ääntelee itsekseen ja kun ympärillä ilta jo hämärtyy alkaa vanha talo näyttää erilaiselta kuin yleensä. Alkuviikosta mielessä on vielä ollut ajatus siitä, kuinka muiden ollessa lomalla saa rauhassa tehdä tekemättömiä asioita, mutta loppuviikkoa kohden alkaa hälinään tottunut mieli jo kaivata muita. Minkälaista olisikaan tehdä työtään aina yksin? Kenelle tuskailen kun kone temppuilee tai en osaakaan vaihtaa kopiokoneen hukkavärisäiliötä?

Lopulta ei voi kuin todeta, että ammatinvalinta varmasti heijastaa jotain ihmisen sisäisestä maailmasta. Kun vuodenvaihteen jälkeen talo alkaa jälleen täyttyä äänistä ja tutuista rutiineista, voi nuorisotyönohjaaja huokaista helpotuksesta - ihanat työkaverit ovat palanneet.

 

-Sanna-

 

kärmesOnneks hiljaisinakin hetkinä seuraa Snellulla piti kaverini Kärmes