• Jaettu ongelma puolittuu!

  • Tuemme erilaisia perheitä!

  • Ota rohkeasti yhteyttä!

  • Aina on tie eteenpäin!

  • Älä jää yksi! Avaa Snellun ovi!

Viikonloppuna pääsin jälleen kerran päästämään salaisen ihailijan minussa valloilleen. Oli aika jokavuotisen Saapas-leirin, tällä kertaa Kellokoskella. Tänä vuonna Saapas- kurssimme on melko pieni, joten leirin osallistujista valta osa oli wanhoja saapaslaisia. Vaikka koulutuksellisesti leirin asiat ovatkin heille hyvin tuttuja, silti heitä lähti mukaan suuri ja innostunut joukko. Heti tässä kohden salainen ihailijani pääseekin valloilleen. Nämä ihmiset ovat olleet viikon töissä ja sen päätteeksi haluavat lähteä kahdeksi päiväksi leirille auttamaan meitä työntekijöitä ja tutustumaan uusiin kurssilaisiin. Kukaan heistä ei koskaan valita, vaikka ohjelma olisi hyvin saman kaltainen kuin edellisinä vuosina. Kysymykseen "Voisiko joku auttaa..." ei koskaan tarvitse pitkään odottaa vastausta. "Voisitko pitää hartauden?" tai "Haluaisitko auttaa tämän ohjelmaosuuden toteuttamisessa?" ovat kysymyksiä, joihin en koskaan ole saanut kieltävää vastausta.

En siis voi kuin ihailla. He osallistuvat, auttavat, kuuntelevat, kommentoivat, tutustuvat uusiin ihmisiin ja ovat iloisella mielellä. Jokainen meistä voisi esittää itselleen kysymyksen, olisinko minä valmis tuohon samaan? Oman työviikon jälkeen osallistumaan perjantaisin Saapas- päivystyksiin ja sen lisäksi vielä lähtemään viikonlopun mittaisille leireille ja muihin tapahtumiin. En voi kuin ihailla näitä ihmisiä ja heidän haluaan olla mukana vapaaehtoistoiminnassa. Niin, ja  ehkäpä se minun ihailuni ei aina pysy niin salaisena kuin kuvittelen, vaan tulee välillä hyvinkin julkiseksi.

 

Sanna

Torni kaatuu